Päivän suunnitelma: Hoppusunnuntai edessä. Ensin on Eddien vauvakollegan Teddyn synttärit, sitten palaamme kotiin hakemaan pikniktarpeet ja suuntaamme puistoon juhlimaan NCT-kavereiden vauvojen kollektiivisia yksivuotissynttäreitä. Toivottavasti Edmundo jaksaa olla liikkeessä koko päivän... Illalla varmaan mennään sunnuntaisaunaan, kuten meillä on tapana. Jos ilmoja pitelee, ehkä jopa nautimme saunan jälkeen hieman roséta ja vesipiippua auringonlaskussa kattoterassilla.
Lounaani tulee koostumaan: piknikmuonasta. Luottofetapiirakka on uunissa, popcornit suunnitteluasteella. Muut ovat luvanneet tuoda pastasalaattia, leipää ja dippejä, kakkuja ja pikkuleipiä. Ja vähän sitä roséta.
Viime yönä näin unta: En nähnyt. Tai siis en muista, kuten en yleensäkään. Nukuin kyllä tosi syvään, sillä Mies heräsi ensiksi Eddien kitinään joskus kahdelta. Unenpöpperössä se kuitenkin olin minä, joka kävi tyrkkäämässä tutin jässikän suuhun ja silittelemässä hetken selkää, jolloin jäppinen jatkoi uniaan. Hänen huoneessaan oli taas 29 astetta, apua.
Eilen tapahtui seuraavaa: Oli kiukkulauantai. Siis äidillä. :-( Heräsin niin väärällä jalalla, että riitelin Miehen kanssa (ihan aiheetta...) jo ennen aamiaista ja taisinpa pillahtaa itkuunkin (öh, kolmesti...). Niin vuoristorataa mentiin koko päivä, että epäilin jo olevani raskaana (EN OLE). Joka tapauksessa Mies ja lapsi jättivät minut ärhentelemään yksikseni ja kävivät aamulla vauvauinnissa, joka meni kohtuuhyvin. Sen jälkeen kinusin päästä lähellä oleville katuruoka- ja pienpanimofestareille, jonne Mies lopulta myöntyi lähtemään - mutta sitten lähdimme ihan soitellen sotaan, minkä seurauksena poltin olkapääni, Eddie kitisi kuumissaan epämukavissa matkakärryissä (ihan kuin Bugaboot eivät muka olisi mahtuneet yleisöpaljouteen) ja Mies peräti jäi ilman lounasta, kun ei nälkäkiukuissaan jaksanut jonottaa. Tulimme sitten kotiin naama nutturalla ja vietimme illan vuoroin mököttäen, vuoroin anteeksipyydellen. Eddiellä oli vatsa sekaisin ja äidillä huono mutsi -fiilikset. Lapsukaisen nukuttamisen jälkeen Mies nukahti sohvalle ja jäin protestiksi ilman illallista (heh, nyt jo naurattaa). Pahoitin mieltäni eräästäkin Facebook-myrskystä vesilasissa ja luonnostelin blogikirjoituksia myöhään yöhön.
Päivän asu: Toistaiseksi vielä (kello on nyt 10.30) Primarkin venähtänyt toppi ja muinaisen imetyspyjaman housut. Kekkereihin pitäisi keksiä ilmava asu, joka peittäisi palaneet olkapäät ja dekolteen ja jossa voisi kyykistellä puistossa, hmm. Ehkä Oliver Bonasin laivastonsininen pääskypaita ja samansävyinen Jigsaw'n maksihame? Tai Nanson kellohihainen, myös laivastonsininen paita ja... ei se maksihame, ne eivät sovi yhteen. Gapin sortsit? Kukaan ei varmaan ehdi huomata niiden eilisiä suklaatahroja...
Lempparibiisini juuri nyt: Kuuntelen tällä hetkellä luvattoman vähän muuta musiikkia kuin suomalaisia lastenlauluja, heh. Juuri nyt istun pihalla ja tykitän keittiön kaiuttimista Scandinavian Music Groupia, naapurit varmaan kiittävät. Joten sanotaan sitten vaikka Nils sanoi Jag älskar dig, kaihoisa kesäbiisi.
Tänä kesänä olen oppinut jotain uutta: Pää lyö tyhjää, apua. No, ainakin äitiydestä ja lapsista olen oppinut aikas paljon, vaikka se falskilta kuulostaakin. Aika monta englanninkielistä lastenlaulua ja -lorua on myös tullut opittua.
Seuraavat pippalot, joihin olen menossa: Ne Teddyn villit yksivuotissynttärit noin tunnin päästä. Onko kahdeltatoista liian aikaista korkata sitä rosépulloa? (Oho, rosé mainittu jo kolmesti samassa postauksessa. Onko äidillä alkoholiongelma?) Ehkä, jos bileet ovat päiväkodissa... Puistossa dokailu myöhemmin iltapäivällä kuulostaa jo sivistyneemmältä.
Juuri nyt minua ärsyttää: se, että olen niin koukussa bloggaamiseen, että tämän jaarittelun tuloksena lähdemme taas niihin bileisiin myöhässä. Toisaalta Eddie on vasta mennyt päikkäreille, joten voin ihan hyvin pistää myöhästelyn lapsukaisen syyksi. (Sitä paitsi päivänsankari saapui Eduardon juhliin yli tunnin myöhässä; ei sillä että meillä kelloa niin vahdattaisiin...)
Toisaalta haluan suositella: anteeksipyytämistä ja itselle nauramista (ja pussailukin auttaa aina). Eilinen oli ihan kamala, olin kuin perseeseen ammuttu karhu koko päivän, hajamielinen mutsi ja laiskanpulskea vaimo. Onneksi Mies ei ole pitkävihaista sorttia enkä itse jaksa mököttää kuin minuutteja kerrallaan. Tänään on paremmin.
Koska minäkin nappasin haasteen ilmasta, en itsekään haasta ketään tiettyä, mutta mieluusti kuulisin teidän muidenkin kesäfiiliksistä!
***
Just answering some questions for bloggers about the pace of their summer...