Vaikka kuinka tekisi mieli antaa neuvoja sinne kymmenen vuoden taakse silloisesta rakkaudesta, suhteesta ja luottamuksesta, niin en anna. Sanoisin vaan:"Nauti nyt. Kaikesta oppii ja vaikket sitä muutaman vuoden päästä uskoisikaan, niin sinusta kasvaa vielä kaikkien pettymysten(kin) jälkeen täysin ehjä ja kelpoinen nainen, joka löytää uuden rakkauden."
Mutta näistä hiustyyleistä voisin sano pari sanaa sinne milleniumin nurkille: (arvannette itse mitä?)
Ole varmempi itsestäsi, usko itseesi ja intuitioosi. Asioilla on tapana järjestyä.
Ja olet muuten valinnut täysin oikean urapolun ja tulet vielä huomaamaan ja kiittelemään, miten kaikki työpaikkasi opettavat sinulle jotain todella oleellista ja merkittävää. Etenet luonnollisesti ja ilman tuskaa.
Opiskeluja olisit kyllä voinut jatkaa jo tuolloin, niin nyt ei tarvitsisi perheen, harrastusten ja työn ohella sellaisia miettiä....
Mutta yhteenvetona haluaisin sanoa, kymmenen vuotta nuoremmalle itselleni, että:
"22-vuotiaana sinulla ei ole kiire minnekään. Elämä on parhaimmillaan todellakin kolmekymppisenä -Kuten tuolloinkin arvelit."